Tavoitteenasetannan taide

Tavoitteiden asettaminen kuulostaa todella yksinkertaiselta mutta tuntuu käytännössä olevan lähes rakettitieteen kaltaista touhua yrityksissä. Tai jos tavoitteet saadaankin asetettua, on lopputulos jotenkin laimea ja väsähtänyt, kuin liian pitkään pöydälle unohtunut rypäle. Jolloin ne unohtuvat heti seuraavana työpäivänä, kun pitäisi töitäkin tehdä. Kun sitten viikon / kuukauden / kvartaalin / vuoden päästä istutaan alas arvioimaan miten tavoitteet saavutettiin, ei kukaan enää muista miten niihin päädyttiin, tai niistä ei ota mitään selvää. No, sekin on oikeastaan hyvä asia, sillä nythän voidaan hyvällä omalla tunnolla kirjata, että tavoitteet saavutettiin 100%:sti, kun tavoitteet on niin löysästi muotoiltu ettei tarvitse olla ydinfyysikko keksiäkseen jonkin kulman millä saadaan jälleen yhden vuoden bonukset laukaistua. 

Taas on se aika vuodesta kun tavoitteita mietitään kuumeisesti. Mutta olisiko syytä miettiä, miksi tavoitteita oikeastaan asetetaan? Siksi, että ensi vuonna jokainen saa taas bonuksensa? Vai siksi, että saavuttaisimme yhdessä jotain oikeasti aika merkityksellistä? Niin, tuossa piilee sitten se vaikeus, sillä usein tavoitteita asetetaan omista lähtökohdista, jolloin väistämättä syntyy osa-optimointia. Koska suurin osa yrityksistä on organisoitunut liiketoiminta-alueittain ja vielä funktioittain, syntyy tavoitteista usein sekalainen ja tekijänsä näköinen nippu erilaisia, erikokoisia ja -muotoisia maaleja, jotka tavoittelevat joko kuuta tai kattoa, riippuen laatijansa ambitio- ja verensokeritasosta. Olisiko mahdollista asettaa tavoitteita vaikka asiakkaalle tuotettavan arvon näkökulmasta, mikä pakottaisi tarkastelemaan toimintaa ulkoa sisälle sen sijaan, että optimoidaan sisäisiä prosesseja? Mikä olisi se yhteinen tavoite, johon yrityksenä voisi sitoutua ja jonka eteen kaikki voisivat tehdä osansa? Tai onko jotain mitä voidaan tehdä paremman tavoitteenasetannan suhteen, esimerkiksi tavoitellen yhteisiä, merkityksellisiä, sidosryhmille lisäarvoa tuottavia strategisia ja numeerisia tavoitteita? Tai mitä jos pyrkimyksenä olisi päästä eroon tavoitteiden asettamisesta ja ohjautua kohti visiota tekemällä parhaita mahdollisia strategisia valintoja operatiivisessa toiminnassa? Tai olla asettamatta tavoitteita ja tehdä vain kriittisiä pois-valintoja, eli mitä ei ainakaan tavoitella?

Niin tai näin, tavoitteiden asettaminen on enemmän taidetta kuin tiedettä ja myös enemmän ihmisten välistä vuorovaikutusta kuin trendikkäitä viitekehyksiä ja metodiikkaa. 

Inspiroivia tavoitekeskusteluja :)